Sellasesta asiasta kuin alkoholi, mun on pitänyt jo tovi kirjoittaa. Ei siis mitään sen ihmeempää, mutta pohdintaa omasta suhteesta siihen nesteeseen. Kun mä olen nyt tullut siihen tulokseen, että musta on tullut jotenkin niuho lasten saannin jälkeen. Nipo. Nipottaja. Karsee ämmä. Ennen muinoin konsanaan, mua ei pätkääkään ( no ehkä vähän kuitenkin) häirinnyt muiden juomingit, nykyään saan melkein slaagin jos porukka on humalassa silloin kun lapset ovat paikalla. Ja siis paikalla niin, että ovat nukkumassa. Koskaan kukaan ei siis ole tennarit vinossa, jos lapset ovat hereillä. Mutta siis tällaista tapahtuu välillä mökkeillessämme. Tiiättehän, kun 2 äijää, tässä tapauksessa mun isä ja mun mies, pääsevät  jutustelun makuun, viiniä alkaa kulumaan normaalia tahtia tiuhempaan tahtiin. Ja siinä samassa tahdissa mun ärsytyskynnys kohoaa niin paljon, et mun on pakko poistua sänkyyn potemaan kiukkuani. Valvon ja pyörin, kuuntelen ja kihisen sängyssä niin kauan, kunnes kaikki nautiskelijat ovat päätyneet omiin sänkyihinsä. Ikään kuin valvon, että kaikki menevät nukkumaan. Karseeta. Kauhee minä, mut rehellisesi kerron minkälainen mä oon. Kait sitä on sit vaan niin naarasleijona, et vahtaa omia lapsiaan vähän liiankin kanssa.

Oma alkoholinkäyttöni on ihan normaalia eli jos olen juhlimassa otan, mutta kotona en ota paria lasia enempää  JOS lapset ovat paikalla. Mies saattaa ottaa joskus enemmän kuin pari lasia ( siis joskus vkonloppuna) ja silloinkin mun ärsytyskynnys taas tuntuu nousevan. Kauhee minä taas. Miks mua ärsyttää jos joku toinen ottaa eikä siis edes humalaan asti vaan sillain kivasti hiprakkamaisesti (?). Välillä mua itseänikin oikeesti ärsyttää, että WTF, miks mun suhtautuminen on tällaista, mutta vaikka kuinka yritän muuttaa itseäni seuraavaksi kerraksi, en onnistu siinä ikinä. Aina vaan ärsyttää yhtä paljon, ehkä jopa enemmän joka kerralla:( 

En tiiä ymmärtääkö kukaan mitä yritän kirjoittaa?! Onkohan kellään muulla tällasta?!?