Tänä kesänä ja nyt syksyn korvilla, olen marjastanut ja sienestänyt varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. A) se on tosi siistii B) tyttö diggailee olla mukana ja C) mikä kaikkein yllättävintä, mieskin diggailee sienestämisestä. Kutsuttaisko sitä jopa yhteiseksi harrastukseksi.....no ei ehkä ihan kuiteskaan:).Tytön kanssa ollaan käyty mustikassa varmaan kymmenisen kertaa ja miehen sekä tytön kanssa sienessä kolmesti. Kaikki se kolme kertaa oli viime vkoloppuna ja saldona saatiin 10 litraa kanttarelleja. Ja niistä 10 litrasta, mies löysi ehkä 8.....kyl se on etevä:)))Tehtiin kanttarellikastiketta sekä -muhennosta, nams. Meidän omassa pihassa on pun.viinimarjapensas, jonka marjoista olen kerran tehnyt mehua ja kerran kiisselin. Oi mua:) Kaikille joille olen ylpeillyt tuotoksistani, ovat järjestäen sanoneet ; "- sä oot niin äiti." Heh, no niinhän mä oonkin:) Ennen en siis ole ollut mikään keittiössä häärääjä. Näin ne lapset muuttaa.

Mitäs muuta....hmm...no ei kait tässä muuta kuin arjen pyöritystä taas. Mies palasi kolmen vkon lomaltaan töihin ja me jäätiin lasten kanssa hiomaan arjen kuvioita. Kerhoilua, puistoa, lapsikavereiden tapaamista, opiskelupaikan metsästystä, haaveilua ja uneksintaa, siinä kait ne syksyn kuviot onkin. Tytön jumppakin alkoi, vähän itkuisesti mut alkoi kuitenkin. Vietiin se sinne ja sit puolessa välissä mulle soitettiin, että siellä se itkee kovin, tuus hakeen. Lähdin hakumatkalle ja sieltä se pieni sit juoksi itkien mun syliin. Rassu. Halittiin ja juteltiin, yritin selvittää syytä itkuun. No ihan en kyllä selvyyttä saanut, mut luulen, että pelästyi kun olikin jäänyt sinne yksin. Vähän ihmettelen, koska jää kuitenkin kerhoon ilman mua ja viihtyy tosi hyvin, mut...no, ei noista pienistä aina tiedä. Toivotaan, et ensi kerralla menis paremmin ja tenavajumppa jatkuis iloisissa merkeissä. Muuten varmaan pakko lopettaa se, jos ei reppana siellä viihdy.

Jepjep.

Tällaista täällä.