Olen iloinen, kun pääsin kouluun. Häkeltynyt onnitteluiden määrästä, siis lähinnä ystävien/tuttujen/sukulaisten! Onnitellaanko aina näin paljon, kun saa opiskelupaikan? Vai oonko mä jotenkin ainutlaatuisen yksinkertainen tapaus, jonka ei koskaan uskottu pääsevän mihinkään ja nyt kun pääsin niin kaikki on vaan, et WAU, miteä SÄ pääsit?! Vai oonko mä vaan yksinkertaisesti ollut niin kauan kotona, että ihmiset alkoivat jo sääliä, kun ei oo mitään muuta kuin kotonaolo? Ja kunnon ammattikin vielä uupui?! Tai sit mä oon vainoharhainen hölmö, joka ei vaan pysty-kykene ymmärtämään, että ehkä ne ihmiset ovat vaan aidosti iloisia mun puolesta!!!

Ja jos kukaan ei ois onnitellut, olisin mököttänyt kotona ja ihmetellyt, kun mun opiskelupaikkaa ei noteerata mitenkään!

Elä nyt sit tällaisen minän kanssa:)