Lähdin lasten kanssa mökille tiistaina ja palasimme perjantaina. Mies lähti perjantaina Leville työreissulle ja tulee sunnuntaina. Ei keretty siinä perjantaina näkemään lainkaan, joten nyt ollaan melkein koko vko oltu eri osoitteissa. Monen erossa olo päivän jälkeen, alkaa selvästi jo kaipaamaan toista. Tuntea ikävää, joka on nykyään aika harvinainen olotila. Arki rullaa ja päivät soljuu eteenpäin, toinen käy töissä ja toinen hinaa himassa. Illalla moikataan ja vaihdetaan tuoreimmat kuulumiset, jonka jälkeen ryhdytäänkin iltatoimiin. Lapset nukkumaan ja itse lepoasentoon sohvalle. Hetken aikaa silmät auki, kunnes kuorsaus ottaa ylivallan........siinä meni taas yksi päivä. Tällaistahan se arki pääpiirteittäin on, varmaan aika monella samanlaista ja sen takia hetkellinen erossa olo saakin kropan tärisemään ikävästä. Ikävä on oikeastaan sellainen tunne, jota on ihana tuntea. Ei sitä tajuakaan, kuinka ihanaa se on, kun taas monen päivän jälkeen näkee toisen ja saa halata.

Mies oli aivan liikuttava sinä aikana, kun me olimme poissa. Hän ei ole mitenkään herkkä taikka tunteellinen ihminen, tai niin ainakin luulin. Kunnes koitti ensimmäinen poissaoloiltamme, puhelimeni piippasi viestiä, jossa mies kertoi katsovansa mm. dr.philiä tai hurjaa remonttia silmäkulmat litimärkinä:) Sama toistui joka ilta. Poti ikävää, reppana. Sanoi puhelimessa, että tulee ihan hulluksi kotona, kun on niin hiljaista eikä kukaan pyöri jaloissa ruikuttamassa. Todettiinkin yhdessä, että kyllä se arki loppujen lopuksi on vaan se, mikä tekee onnelliseksi. Ne pienet arkiset asiat, mitkä kuuluvat joka ikiseen päivään, tekevät meidän elämästä onnellisen ja ihanan:)

Perjantaina, kun kurvasin autolla pihaan ja hipsimme lasten kanssa ovesta sisään, tuulikaapissa oli meitä vastassa pieni paperilappunen. Mies oli jättänyt viestin, jossa luki seuraavasti; "- tervetuloa kotiin. Olen jättänyt teille kaikille pienet yllätykset tyynyjenne alle. Rakastan teitä. Isillä on kova ikävä". Mä melkein pillitin, mut en sit kuitenkaan. Juoksimme lasten kanssa makuuhuoneisiin uteliaina, pakettejamme etsimään. Tytölle oli hieno uusi prinesessanukke, pojalle paita ja auto, äipälle makean veden helmistä tehtyjä rannekoruja. Voi isi, olet vaan ihana. ( samoista makean veden helmistä, sain myös kaulakorun muutama vko sitten). Nyt on hyvä olla ja kaikki tuntuu niin ihanalta. Täytyisi muistaa aina elää tätä hetkeä eikä murehtia tulevaa:)

Kiitos, nyt vaikenen:)