Nyt ois viikko opintoja takana. Hyvin on lähtenyt kaikki käyntiin. Opiskelukavereita on kaiken ikäistä, keski-ikä ehkä 22. Vanhin taitaa olla yli 50 ja entinen kirjanpitäjä. Jäi työttömäksi ja päätti kouluttautua uudelleen. SIt on 34v. avaruusteknikko ja pari 32-vuotiasta. Seuraavaks tuun minä. Musta seuraava on varmaan 24-25v.Nää on siis mun ryhmässä. Lisäksi on 2 muuta ryhmää, joiden ikäjakaumaa en tiedä. Mutta jok.tap on tosi kiva, kun ikähaitari on näin laaja. Poikia on yhteensä varmaan jotain 7, kaikki tosin sairaanhoitajaopiskelijoita.

Tää eka vko meni aika pitkälti tutustuessa opintosuunnitelmiin, kuuntelemalla opon, lehtorien, oppilashuollon jne. ohjeita. Saatiin lippusia ja lappusia, jouduttiin jo matikan lähtötasotestiinkin. Joo, en osannut. Kysyttiin yhtälöitä, prosentteja, mittayksiköitä ja kaikkea sellaista, mitä olen viimeksi opiskellut lukiossa............ja sehän oli vuosi -97-98. Että ei ihan just muistunut noi jutut mieleen. Ens vkosta alkais sit ihan itse opinnot. On mm. ruotsin ja englannin lähtötasotestit, joissa en myöskään usko suoriutuvani minnekään parhaiden ryhmään. Mut ei haittaa, oppimaanhan mä olen sinne mennyt ja pieni muistinvirkistys tekee varmaan ihmeitä:) Myös anatomia alkaa ensi vkolla ja sitä vähän hiki niskassa odottelen. Kuin myös lääkelaskuja. Mutta asenteena on nyt se, että mähän selviän ja se mikä tuntuu vaikealta, siihen tarrataan tiukasti kiinni, jotta se myös opitaan!!! Vähän eri asenne kuin lukiossa:)

Ruumiinavaukseenkin taidan "joutua". Hyiyök, mut melkein pakko, jos haluaa ihmisen anatomiasta selvyyttä!

Aamuisin oon lähtenyt jo puol kasin maissa kouluun. Illalla laittanut lapsille valmiiksi seuraavan päivän ruoat ja vaatteet, jotta isovanhemmat sit pärjäävät täällä hyvin. Ja hyvin ovat pärjänneet tähän mennessä. Toistaiseksi siis hyvillä mielin mennään sekä koulun että lasten hoidollisten juttujen suhteen. Rankaksi varmasti käy jossain kohti, mutta mä aion selvitä:))