Koskakohan kannattais huolestua meidän pikku-ukkelin puhumattomuudesta?! Se osaa sanoa kakka, vauva, nenä ja hillo. Mutta ainoastaan silloin, kun sitä itseään huvittaa. Pyydettäessä, nou chääns. Ei sano silloin mitään, pyörittää vaan päätään. Ai joo, sit hän hokee myös sanaa papuuu. Se ei siis tarkoita yhtään mitään. Hokee vaan. Ja oikeastaan hän hokee sitä myös pyydettäessä. Kaiken se ymmärtää ja osaa toimia pyydettäessä, mutta sanavarasto on niukkaakin niukempi.

Tyttöön jos vertaan niin puolentoista ikäisenä sanoi kyllä jo äiti ja jotain muutakin ihan selvästi, mutta lauseita alkoi tulemaan vasta kahden ikäisenä. Siitä se puheripuli sit lähtikin:) Ehkä venttaillaan siihen kaks veehen ja jos ei toi sanavarasto laajene niin sit varmaan asia puheeksi neuvolassa.

Helpottais itse ukkelia aika paljon, jos alkais tuottelemaan niitä sanoja. Tulis ehkä hippasen paremmin ymmärretyksi tässä residenssissä. Huomaa kyllä, että minimiestä välillä turhauttaa suunnattomasti, kun kukaan ei ymmärrä mitä tällä ois sanottavana. Mut eikös ne pojat tuppaa olemaan vähän hitaampia......kaikessa ja lopun ikänsä:)