Ei juma, nyt mä oon sit kolkkyyt! Näin se sit vaan meni, että mutkin heivattiin uudelle vuosikymmenelle. Mietin just, että pitäsköhän sitä vähän kriiseillä vaiko jättää kokonaan välistä? Vähän ehkä kyllä kourasee sydänalaa, kun mietin ettei mun ikä enää ikinä ala kakkosella, mutta toisaalta........eikös se ikä ole vain numeroita ja henkinen ikä taas ihan toinen juttu. Voihan sitä edes yrittää olla nuorekas! Hyvä puoli tässä on se, että mua ei kukaan usko kolmekymppiseksi, kun oon aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen. Nuorempana se oli ihan perseestä, kun ei pystynyt huijaamaan olevansa vanhempi kuin olikaan, mutta toista se on nykyään. Ei haittaa jos mua ei uskota, kun kerron ikäni:)

Tänään kestitsen vanhempani, miehen vanhemmat ja mummini. Tein ensimmäistä kertaa baileys-mascarpone juustokakun ja toivon, että se on hyvää. Muuten ei oo sit kahvin kanssa mitään tarjottavaa:) Huomenna juhlitaan kavereiden kera pitkän kaavan kautta. Ostin ihan irtoripset ja kaikki, kun ajattelin, että huomenna mennään eikä meinata. Sunnuntain krapulaankin olen tehnyt henkistä valmistautumista jo muutaman päivän ajan.

Että näin sitä vaan vanhetaan vuosi toisensa jälkeen..........mulle kyllä alkais jo riittämään:)